Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. (Psalmi 23:2) 

Kuoleman kohtaaminen, elämän rajallisuus ja läheisestä luopuminen on raskasta. Se muistuttaa myös oman elämän rajallisuudesta. Jeesuksen sanoma on toivo jälleennäkemisestä. Voin jättää oman elämäni, myös läheisen ihmisen elämän ja kuoleman Kaikkivaltiaan käsiin. 

Surun keskellä läheisten tuki on tärkeää. Myös seurakunnan työntekijät ovat käytettävissä niin hautajaisten suunnittelussa ja toteutuksessa kuin muussa tarvittavassa tuessa. 

Hautajaiset tuovat lohtua, 

luo tilan ja mahdollisuuden yhdessä suremiseen ja keskinäiseen lohdutukseen. Yhteisestä ajasta kiittäen, ikävöiden ja kaivaten, sukulaiset ja ystävät saattavat viimeisellä matkalla.

Poisnukkunutta läheistä hyvästellään tutuin virsin ja raamatunkohdin ja hänet siunataan viimeiseen lepoon. Yhteisessä rukouksessa pyydetään voimia kaipaukseen ja suruun.

Hautajaiset Virossa

Virossa hautajaiset matused pidetään tavallisesti hautausmaan kappelissa, viikon kuluessa kuolemasta. Kukat lasketaan ennen tilaisuuden alkua arkun ympärille. Kukkaset viedään hiljaisuudessa, kappeliin tullessa. Arkku oli auki ja vainajan kasvot näkyvät. Omaiset seisoivat  tavallisesti kappelin etuosassa, arkun vierellä. Jos tilaa on niukasti, voidaan myös istua. Kappelit kuuluvat usein kaupungille, joten ne ovat uskonnollisesti neutraaleja. Usein lämmitys puuttuu.  

Siunauspuheessa kerrataan vainajan elämäkaari, syntymäpaikasta lähtien koko elämänkulku pääpiireittäin. Raamatunlukuineen ja rukouksineen siunauskaava on lähes sama kuin Suomessa. Suomalaiseen perinteeseen kuuluu, että pappi laittaa kolme kertaa hiekkaa arkun päälle ja sanoo: maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tulla, Jeesus Kristus Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä. Samalla pappi tekee hiekasta ristin arkun päälle. Hiekkaristi kuuluu harvoin virolaiseen siunaukseen.  

Ennen loppuvirttä vainaja hyvästellään. Saattoväki kiertää jonossa arkun ympäri, vainajalle jätetään hyvästit, kukin voi tehdä sen omalla tavallaan: joku sanoin, toinen silittäen poskea, joku suutelee otsalle. Samalla saattoväki kättelee omaiset ja toivottaa osanottonsa avaldan kaastunnet. Lopuksi omaiset peittävät vainajan kasvot liinalla ja arkku suljetaan. Musiikin saattamana kantajat kantavat arkun ulkopuolella odottavaan autoon, pappi kulkee edellä ja saattoväki arkun jälkeen. Kukkaset otetaan kappelista mukaan ja viedään haudalle.

Hautausmaat ovat alueellisesti laajoja, siksi hautapaikalle mennään pitkässä autosaattueessa. Kun arkku on laskettu hautaan, pappi siunaa haudan lepopaikaksi ja saattoväki heittää kukin vuorollaan hautaan hiekkaa kolme kertaa, kevyet mullat. Kun hauta on lapioitu umpeen, hautakumpu peitetään havuilla ja kukkasilla, ympärille sytytetään kynttilät. Lopuksi hiljennytään laulamaan joku tuttu virsi.

Muistotilaisuudessa poislähteneelle katetaan kunniapaikka, lasi on nurinpäin ja aterimet ristissä lautasen päällä. Vanhan tavan mukaan muistellaan poislähtenyttä ja nostetaan kunnioittavasti vodkalasi mälestuseks eli muistolle.

Portti auki hautausmaalle
Arkku ja kukkia
Viimeiset tervehdykset kukkasin